KOLU

Leppästenkolu, Metsäkansa Valkeakoski

Kolu tarkoittaa kivikkoa, louhikkoa tai kivistä rotkoa. Pohjoisessa puhutaan rovasta. Suomen tunnetuin kolu on Helvetinkolu Ruovedellä.

 Kivet ovat vanhassa uskossa maahisten ja maahaltioiden asuinsijoja. Niitä on pidetty myös porttina tuonpuoleiseen, vainajien luo. Monet uhripaikat ovat nimenomaan kiviä ja suuret tai erikoisen muotoiset kivet ovat pyhiä.

Silloin, kun tietoa oli vähemmän, metsää myös pelättiin. Vaikeakulkuinen kolu on todennäköisesti ollut vähiten käytettyjä metsän osia. Vanhat puut ovat varjostaneet sammalille otolliset elinolosuhteet, ja paksu sammal on peittänyt kivenkolot ja onkalot petollisiksi ansoiksi. Ei ihme, että on uskottu maan nielaisevan lapsia, miksei aikuisiakin, sisäänsä. On myös ajateltu, että silloin vainaja tarttuu kulkijan jalkaan ja vetää hänet vainajalaan.

Kolu on yhä hankalakulkuinen ja maaginen. Mitä Maaemo koluissaan suojelee? 

Kartalla kolu näyttää tältä. 

Musta kolmio = kiviä

  

Nasta = suuri kivi

Kallioimarre

Seinäsammal (seassa kerrossammalta)